|
|
|
Olin jo jonkin aikaa miettinyt ja haaveillut, että kauko-idässä pitäisi lähteä käymään. Sitten eräänä joulukuun iltana istuimme iltaa Molly Malonesissa Helsingissä ja kysyin kavereilta, kiinnostaisiko ketään lähteä Vietnamiin kesällä. Minä olisin valmis lähtemään, jos joku lähtisi kaveriksi. Tipu ilmoitti melkein välittömästi, että hän lähtee, mutta vain jos mennään maata pitkin. Lentokoneet olisivat siis kiellettyjä matkustusvälineitä menomatkalla. Hetken mietin ja sitten sovittiin että näin tehdään ja vielä kun aamullakin idea vaikutti hyvältä niin tässä on lopputulos. Myöhemmin talvella Tipu törmäsi eräänä lauantai-iltapäivänä bussissa Tulkkiin ja keskustelu eteni jotakuinkin tähän tapaan:
Tulkki: päähän koskee...
Tipu: niin koskee
Tulkki: pitäisi lähteä kesällä jonnekin matkalle ja keksiä hyvä kohde
Tipu: me ollaan lähdössä Tuukan kanssa junalla Vietnamiin, lähde mukaan
Tulkki: joo
Myöhemmin mukaan houkuteltiin vielä neljäs taistelija Jere ja tällä porukalla reissua suunniteltiin pitkin kevättä. Neljä henkeä oli juuri sopiva porukan koko takseja, junia ja hotellihuoneita ajatellen.
Lähdönhetki Helsingin rautatieasemalla
Alusta asti sovimme, että ennen lähtöä ostamme ainoastaan menoliput Moskovaan ja paluuliput kaakkois-Aasiasta. Tommilla ja Jerellä oli lyhyempi loma ja he lensivät Suomeen jo juhannuksena Ho Chi Minh Citystä, mutta minun ja Tipun liput oli päivätty 30:lle kesäkuuta Bangkokista. Tälle välille emme yrittäneetkään tehdä mitään sitovia aikatauluja vaan katsoimme ainoastaan kartasta erilaisia reittivaihtoehtoja ja niihin suunnilleen kuluvaa aikaa. Venäjän ja Kiinan viisumit oli helppo hakea konsulaateista Helsingistä ja Vietnamin viisumikin järjestyi loppujenlopuksi helposti ja nopeasti lähettämällä passit Tukholmaan, mutta Kazakstanin kanssa oli suurempia ongelmia. Kazakstanin Lontoon, Berliinin ja Moskovan konsulaatit eivät vastanneet yhteenkään lähettämäämme sähköpostikyselyyn eikä passien lähettäminen Suomen asioita hoitavaan Moskovan konsulaattiin Venäjän postissa oikein houkuttanut. Emme myöskään halunneet maksaa matkatoimistoille älyttömiä välityspalkkioita joten jätimme asian Moskovaan hoidettavaksi. Lopulta saimme järjestettyä itsellemme kutsut Almatylaisesta matkatoimistosta, mutta silti meillä ei ollut minkäänlaista varmistusta viisumien saannista lähtiessämme reissuun. Niinpä meillä ei ollut myöskään tietoa mihin suuntaisimme Moskovasta, mutta siihen kalliiseen kaupunkiin emme tällä reissulla halunneet jäädä jumittamaan. Vaihtoehtoina mietittiin ainakin lentoa Bishkekiin Kirgisiaan ja sieltä bussia Torugart passin kautta Kiinaan, junaa Novosibirskiin ja lentoa Siberia Airlinesilla Ürümqiin sekä Trans-Manchurian junaa Pekingiin. Matkaan kuitenkiin lähdettiin Helsingistä 22.5.2002, junalla tietenkin.
Nyt se pitkään odotettu reissu sitten alkoi. Rinkat on pakattu, rahat vaihdettu ja nyt ollaan matkalla Moskovaan. Esimakua tulevasta kuumuudesta saa jo tässä hytissä, jossa tulee hiki pelkästään istumalla. Mitenköhän me selvitään jossain vietnamilaisessa bussissa? Kohta varmaan mennään testaamaan onko ravintolavaunussa hinnat säilyneet entisellään. Aika tavalliselta tuntuu vielä kun tietää suunnilleen minne ollaan menossa, mutta Moskovan jälkeinen matka tuntemattomaan arveluttaa.