|
|
|
Täällä ollaan Kazakstanin suurimmassa kaupungissa puolentoista miljoonan asukkaan Almatyssa. Edessä näkyy lumihuippuiset vuoret ja takana suuri erämaa, joten maisemista ei ainakaan voi valittaa. Majoitukseksi löysimme siistin yksityishuoneiston keittiöineen ja kylpyhuoneineen aivan keskustan tuntumasta ja viisumien rekisteröintikin sujui vaivatta Asia Tourismin toimistossa. Kyydin hankkiminen Ürümqiin Kiinan puolelle osoittautuikin sitten hieman hankalammaksi tehtäväksi kun juna oli kallis sekä hidas ja busseista ei tuntunut saavan minkäänlaista tolkkua. Mietimmekin turvaudummeko taas perinteiseen taksikyytiin kuten teimme pari vuotta aikaisemmin Trans-Siperian matkalla. Kerron myöhemmin mihin lopulta päädyimme.
Yksi päivä todella kuumassa Almatyssä vierähti retkeen läheisen järven rannalle, jossa minä ja Tommi onnistuimme polttamaan jalkamme oikein kunnolla. Jere ja Tipu saivat ainoastaan blondattua hiuksensa, mikä sekin on tietynlainen saavutus kazakstanilaisella uimarannalla ja ukrainalaisella vetyperoksidilla. Myöhemmin huomasin olleeni paluumatkalla könpelö ja hävittäneeni kännykkäni. Ehkä unohdin sen taksiin tai sitten se varastettiin taskustani, mutta en anna sen kuitenkaan haitata menoa. Saahan noita uusia :-)
etelä-kazakstanilaista vuoristomaisemaa
Loppuaika Almatyssä meni kaupunkiin tutustuessa ja jatkokulkuneuvoa miettiessä. Pari iltaa vietimme junassa tapaamiemme paikallisten juutalaisnuorten kanssa ja yritimme myös etsiä puhelintani lähikaupoista sekä taksinkuljettajalta, joka oli jättänyt puhelinnumeronsa ja osoitteensa meille, kuitenkin tuloksetta.