2.6. Ürümqi

Päädyimme kuin päädyimmekin lopulta ottaamaan taksin Almatysta Kiinan rajalle, joten edelleen voin sanoa, että aina kun olen Kiinaan mennyt niin taksilla olen mennyt (lue lisää). Kerrottakoon nyt kuitenkin että tässä tarkoitan taksilla lähinnä maksettua henkilöautokyytiä, en mustaa puolen miljoonan Mersua, jossa on keltainen kyltti katolla ja mittari raksuttamassa etupenkillä. Matka rajalle sujui silti lennokkaasti kun kuljettaja ei paljoa kaasua säästellyt Kazakstanin kuoppaisella tiellä, joka todellakin oli kuin pommituksen jäljiltä. Lyhyt matka UAZ:lla vielä ja olimme raja-asemalla, jossa saimme leimattua itsemme ulos maasta. Jotenkin tuli tuttu tunne, kun kuulimme, että Kiinan puolen rajavartijoilla on menossa muutaman tunnin tauko ja että joutuisimme odottamaan Kazakstanin puolella sen päättymistä. Sitten tutustuimme raja-aseman päällikköön, jonka kanssa lähdimme takaisin läheiseen kyllään ravintolaan syömään. Kävimme siis kahdesti Kazakstanissa, joista toinen kerta oli ilman viisumia.

Lopulta pääsimme Kiinan rajatarkastukseen, jossa alkoikin sitten seuraavat ongelmat kun virkailija repi puolivahingossa Jeren passista henkilötietosivun lähes kokonaan irti. Pitkien neuvottelujen jälkeen rajavartija kuiskasi "ten dollars, I can help you". Tinkimisen jälkeen kuusi dollaria vaihtoi omistajaa ja pääsimme kaikki Kiinaan. Seuraavaksi vastassamme oli joukko innokkaita taksinkuljettajia, jotka halusivat välttämättä viedä meidät riistohintaan perille Ürümqiin. Pysyimme lujina, emmekä maksaneet ylihintaa vaan otimme kyydin ainoastaan läheiseen pikkukaupunkiin, josta jatkoimme bussilla. Kiinalainen yöbussi olikin positiivinen kokemus, kun siinä oli jokaiselle oma makuupaikka.

Ürümqiin päästyämme saimme ensimmäisenä huomata, että kiinalaisia on todellakin paljon. Hotelli löytyi onneksi helposti Let's Go:n oppaan avulla huimaan 16 yanin (n. 2 EUR) hintaan per henki per yö. Rahan vaihtaminen tuotti seuraavaksi ongelmia, koska oli sunnuntai ja paikalliset Visa-automaatit olivat kansainvälisten yhteysongelmien takia rikki. Lopulta saimme rahaa eräästä hotellista, jonka jälkeen junalippujen ostokin seuraavaan kaupunkiin Chengduun sujui helposti Lontoon murteella. Vihdoin pääsimme myös nauttimaan loistavasta kiinalaisesta ruoasta, joka todellakin on maineensa veroista. Oman jännityksensä tuo se, ettei ikinä voi tietää mitä on tilaamassa kun ruokalistat ovat ainoastaan kiinaksi. Arpominen on kuitenkin turvallista, koska kaikki on hyvää.

Toisena ja viimeisenä päivänä Ürümqissa teimme päiväretken minibussilla läheiselle vuoristojärvelle. Maisemat olivat sitä mitä saattoi odottaakkin: kirkasta vettä yli viisi kilometristen lumihuippuisten vuorten ympäröimänä. Huikeaa. Järvellä tapasimme ensimmäiset ulkomaiset turistit Moskovan jälkeen, japanilaisen pojan, joka opiskeli Shanghaissa ja kolme Kazakstanissa vapaaehtoistyössä ollutta jenkkityttöä. Oli vaihteeksi mukava puhua englantia niin että kuuntelija myös ymmärtää mitä sanot.

Nyt matka taas jatkuu. Junamatka erittäin siistissä kiinalaisessa makuuvaunussa kymmenenmiljoonan asukkaan Chengduun kestää kolme yötä ja kaksi päivää.