|
|
|
Ensimmäisenä saavuttuamme Moskovaan kävimme tarkistamassa Kazakstanin junien paikkatilanteen. Tilaa oli, joten suuntasimme kohti maan konsulaattia, jossa törmäsimme suureen ihmisjoukkoon työlupia jonottamassa. Viisumia hakevat länsituristit saavat tietysti kiilata jonon ohi, joten meLko pian pääsimme neuvottelemaan asiasta. Paperisota ei käynytkään aivan niin helposti kuin olimme kuvitelleet. Uudet hakemukset täyttämällä saimme kuitenkin sovittua, että voimme hakea viisumit huomenna iltapäivällä. Hintakin oli siedettävä 45 USD. Seuraavana oli edessä lippujen osto junaan. Tässä välissä paikkoja oli myyty sen verran, että saimme ainoastaan 3 coupé paikkaa ja arpomalla Tommille ensimmäisen luokan lipun. Matkan kaksi viimeistä päivää kärsimmekin sitten kaikki platskartnyissä. Ei mitään turhaa silopeppuilua. Loppupäivästä ennätimme vielä Punaiselle Torille, syömään shawermaa ja perinteisiin hyttibileisiin hotellille.
St. Basilin katedraali Punaisella Torilla
Tulipahan testattua GUM:in (Euroopan suurin tavaratalo) henkilöstöravintola. Ei muuten ollut kallis ja Tipu sai maksaa. Kävimme myös, koska laulussa siitäkin puhutaan, Gorkyn puistossa tutustumassa venäläiseen huvipuistoon ja aiheuttamassa hämmennystä soittamalla ghettoblasterista Sibeliuksen Finlandiaa Punaisella Torilla.
Taisi edellinen yö olla viimeinen taas vähään aikaa sängyssä. Seuraavat neljä menee sitten junassa, ainakin jos hyvin käy. Tommi on nyt Kazakstanin konsulaatissa hakemassa meidän passeja ja toivottavasti niihin on myös ilmestynyt viisumit.